Ilmojen lämmittyä sen verran, että kaltaiseni vilukissa tarkeni työskennellä ulkona paljain käsin, pääsin jälleen puukontekoon. Tai ehkä pitäisi puhua puukon tuunaamisesta, sillä enhän tee teriä itse, vaan käytän eri puukontekijöiden tekemiä teriä.
Vuoden 2015 ensimmäinen puukkoni oli ystäväni tilaus. Suositin eräretkeilyn harrastajalle EnZo Camper 125 D2/Sc -terää, jollaista olin käyttänyt yhdessä viime vuonna tekemässäni puukossa. Kokeilun jälkeen ystäväni oli vakuuttunut terästä.
Kerroin, millaista nahkaa, lankaa ja niittejä haluaisin käyttää, ja ystäväni sitten valitsi niistä haluamansa värit.
Aluksi halkaisi kahvapuun vannesahalla, ja sitten hion kahvaposket nauhahiomakoneella suorakulmaiseksi. Päätin kokeilla ensi kertaa koristeraitoja kahvaan terän molemmille puolille vulkaanikuidusta, joiden liimaus oli seuraavana vuorossa.
Porattuani Corby-niiteille reiät kahvaposkiin hioin ja sahasin kahvaposket lähemmäksi lopullista muotoaan, jonka jälkeen kiinnitin posket terään Corby-niiteillä ja kaksikomponenttiepoksiliimalla. Niittien kierteisiin laitoin vielä lukitetta.
Vuorokausi odottelua, ja työt jatkuvat kahvan muokkaamisella lopulliseen muotoonsa.
Itse veitsen tultua valmiiksi oli vuorossa tupen teko. Talven ajan olin miettinyt parannuksia viimevuotiseen omasuunnittelemaani tuppeen. Suurin muutos on irroitettava vyölenkki. Nyt myös kiinnitän itse niitit ja nepparit; viime vuonna turvauduin niissä suutarin apuun.
Tupen teko alkaa nahkojen leikkuulla. Nahka on parkittua, laadukasta argentiinalaista nahkaa. Sitten kiinnitän pohjaan PALS-, ALICE- ja vastaaviin lenkkikiinnitysjärjestelmiin sopivan hihnan, jonka jälkeen nahkaosat liimataan yhteen kontaktiliimalla.
Liimaamisen jälkeen poraan pylvästelineeseen kiinnitetyllä sähköporalla ompelureit.
Käsinompelu kestää n. 1,5-2 tuntia, ja 0,8 mm paksua synteettistä, vahattua tiikerilankaa kuluu nelisen metriä.
Tupen teko jatkuu sitten varmistusremmin kiinnittämisellä.
Tekemistä riittää edelleen. Irroitettan vyölenkki on tehtävä, ja sen kiinnittämiseksi tuppeen lisätään R-rengas. Sitten pyöristän kaikki nahanreunat, hion ne ja värjään mustalla Narvivärillä. Lopuksi rasvaan tupen nahkarasvalla.
Loppuun vielä pari tunnelmakuvaa valmiista tuotteesta.
Tekeminen oli mukavaa, ja olinkin sitä kaipaillut viime syksystä lähtien kovasti. Olen lopputulokseen tyytyväinen, ja sen tilaajakin näytti ilahtuvan siitä.
