Lumet ovat sulaneet, luonto viheriöityy hyvää vauhtia, ja itsellänikin alkaa olla kevättunnelmat. Yksi teltassa vietetty yö takana, ja puukkojen tekemistä suunnittelen. Luin myös uutuuskirjan, Selviydy luonnossa -tietoteoksen.
Kirja on ohut, vain 159 sivua, ja niinpä siinä ei mitään syvällisiä ohjeita ole. Takakannen teksti kertoo kirjan olevan tiukka pakkaus tietoa selviytymisestä – niin rauhan kuin kriisin aikana. Kirjan ohjeet ovat sen verran lyhyitä, että pelkästään niillä ei asioita opi. Lisätietoa tarvii hankkia muista kattavammista opuksista – joita luettuaan tämä kirja on aivan turha. Onneksi lainasin sen kirjastosta ostamisen sijaan.
Kirjan parasta antia ovat lyhyet vihjeet sekä Veikka Gustafssonin kertomat omakohtaiset kokemukset. Huonointa kirjassa on sillin tällöin kappaleiden lopussa olevat yksittäiset lauseet, jolla asia yritetään siirtää sotilastaitoihin. Nuo lausahdukset olisi voinut jättää kokonaan pois, ne ovat kirjan muusta tarinasta irrallisia, jotka eivät vakuuta asiantuntemuksella, vaan saavat lähinnä nolostumaan myötähäpeästä.
Kirjan teksti on sujuvaa – sotilastaitomöläytykset poislukien – ja kuvat ovat hyviä sekä aihetta tukevia.
Arvosana: 3/5
Teoksen tiedot: Jormanen, Juha, ja Gustafsson, Veikka (2015): Selviydy luonnossa. Metsäkustannus, 159 sivua, ISBN13: 9789526612621.
Puukko itselleni
On ollut valitettavan pitkä tauko kirjoituksissa muista harrastuksistani johtuen. Nyt vihdoin ehdin kirjoittamaan vuoden viimeisestä puukosta, jonka tein itselleni käyttöpuukoksi.
Puukko on – yllätyksettömästi – EnZo Camper 125 D2, ja se on jo kolmas itselleni tekemä EnZo Camper.
Kolme EnZo Camper 125:ttä. Alimpana vanhin, ylimpänä uusin.
Ensimmäisenä telemäni Camper oli vuonna 2014 ensimmäinen tekemäni puukko. Se on tehty valmiista rakennussarjasta, jossa oli puolivalmiit mustat micarta-kahvaposket punaisilla koristelinjoilla. Camperin terään ihastuin välittömästi, mutta kahvaan en, sillä se oli liian ohut. Niinpä tein itselleni jonkun ajan kuluttua uuden Camperin itsesuunnittelemallani kahvaposkilla. Tänä vuonna tein sitten tuohon puukkoon uuden, paremman tupen, josta kirjoitin myös jutun.
Vaikka uudempi Camperini oli uuden tupen myötä erinomainen puukko, niin halusin vuoden viimeiseksi puukoksi tehdä Oman Puukkoni kauniilla kahvalla.
Tein vuoden 2015 toisen puukon, TBS Grizzlyn, kahvaposket vaalesta Desert Ironwoodista, ja ihastuin tuohon puumateriaaliin. Siinä on hillityn kaunis kuviointi, se tuntuu käteen miellyttävältä, ja se on todella kovaa puuta; kyseinen puuaines kun on niin tiheää, että se ei kellu vedessä.
Kahvassa on ohuet siniset koristelinjat, ja normaalista poiketen Corby-niitit eivät ole messinkiä vaan ruostumatonta terästä.
Tuppi on sitten se tuttu Hikercat.org Knifer Holster Mark IB mustasta nahasta beigen värisin ompelein.
Siinä se on, uusi oma käyttöpuukkoni!
Tilaustuppi
Kävin elokuussa SERE A, 1. jakso -eloonjäämiskoulutuksessa Etelä-Pohjanmaalla, ja mukanani toki pari omatekemää puukkoa. Moni koulutuksessa mukana ollut katsoi niitä, ja kurssin päätteksi yksi henkilö antoi SOG Seal Pup Elite -veitsensä mukaani tupentekoa varten.
Nahat leikkattuina tuppea varten. MOLLE-remmi on jo kiinnitetty taakse, ja sen niitit sekä neppari peitetty Gorilla-teipillä.
Tupen tekohan alkaa nahan, langan sekä nepparien värin valinnalla. Tilaaja valitsi ruskean nahan, beigen langan sekä antiikkitummat nepparit.
Tekijänä olen tyytyväinen ja ylpeäkin lopputuloksesta, mutta tärkeämpää on, mitä tilaaja piti tekeleestäni. Hän laittoi minulle paketin avattuaan sähköpostilla ilahduttavat terveiset: ”Pakko se on myöntää, olen nähnyt monenlaista tuppia elämässäni, tämä vei kyllä voiton. Eli tykkään tupesta. Kiitos!”
Kaikki kuvan puukot ovat omatekemiäni niin, että olen ostanut niihin valmiin terän, ja sitten tehnyt kahvaposket sekä tupet. Halusin verrata puukkojen vuoluominaisuuksia, selvittää, miten brittiläiset Bushcraft-terät eroavat toisistaan, ja myös miten ne suoriutuvat suosikkeihini EnZoihin nähden.
Testi
Retkikissa.orgin salaisella testialueella suoritetun testin helpottamiseksi kaksi testaajaa veisti puukoilla melko tasalaatuisia, hyvin kuivuneita mäntyklapeja. Tuotoksina syntyi kiehisiä sekä pientä poltettavaa materiaalia samalla kerralla tehtyyn risukeitintestiin.
Testin lopputulos oli yksimielinen ja selkeä.
Puukot huonoimmasta vuolijasta parhaimpaan
7. TBS Grizzly
Pituus 243 mm, paino 362 g, terän pituus 128 mm, teroitettu terä 118 mm, leveys 36 mm, paksuus 5,5 mm.
Paksu terä ja jyrkkä teräkulma jätti Grizzlyn vertailun viimeiseksi, kuten ennakkoon arvelinkin. Suurehko paino, 362 g, sai myös ranteet väsymään nopeasti. Puukko on kaunis, ja kahva tuntuu hyvältä käteen, mutta tämä puukko jää kyllä koristeeksi.
6. The TimberWolf Bushcraft Knife
Pituus 219 mm, paino 210 g, terän pituus 108 mm, teroitettu terä 98 mm, leveys 30 mm, paksuus 3,8 mm.
Kahdelta”kurvikkaalta” puukolta odotin enemmän. Bernie Garland itse tuntuu pitävän Recurve Bushcraftistaan, ja tämä TimberWolf on tunnettu puukko Briteissä. Jyrkähkö teräkulma jätti puukon toiseksi viimeiseksi, eikä kurvikkuus asiaa yhtään auttanut.
5. Bernie Garland Recurve Buschcraft Knife
ja
4. Bernie Garland Buschcraft Knife
Ylempänä Recurve, pituus 221 mm, paino 214 g, terän pituus 116 mm, teroitettu terä 103 mm, leveys 30 mm, paksuus 4,0 mm, ja alempana tavallinen, pituus 221 mm, paino 206 g, terän pituus 102 mm, teroitettu terä 98 mm, leveys 27 mm, paksuus 4,0 mm.
Recurve Bushcrafter hävisi perinteisemmin terämuotoilulle Bushcrafterille. Kurvikkuus ei testaajien mielestä tuonut mitään etua, päinvastoin. Brittipuukkojen jyrkkä teräkulma ei myöskään ole eduksi vuolemisessa.
3. EnZo Trapper 115 ja GM Handmade Classic Bushcraft Knife
Trapperin pituus 221 mm, paino 154 g, terän pituus 113 mm, teroitettu terä 108 mm, leveys 26 mm, paksuus 3,5 mm.
GM:n pituus 223 mm, paino 218 g, terän pituus 115 mm, teroitettu terä 97 mm, leveys 28 mm, paksuus 4,0 mm.
Kaksi hyvin samanoloista vuolijaa, mikä ei ole ihme teräkulmien samankaltaisuuksista johtuen. Kummallakin puukolla on ilo vuolla, ja mitalisijoille päässeet puukot tekevät selkeän eron vaatimattomammin sijoittuneisiin.
2. EnZo Trapper 95 S30V
Pituus 208 mm, paino 136 g, terän pituus 97 mm, teroitettu terä 93 mm, leveys 26 mm, paksuus 3,5 mm.
Pienempi Trapper on näppärän ja kätevän oloinen, mutta yllätyksekseni molemmat testaajat pitivät sitä isoveljeään parempana vuolijana. Terä kun kuitenkin on pituutta lukuunottamatta aivan samanlainen!
1. EnZo Camper 125
Molempien testaajien suosikkipuukko, ja molemmilla myös ykköskäyttöpuukkona. Kuvan puukko on ystäväni, ja itselleni tein vähän aikaa sitten toisenkin kauniimmasta puusta kuin yleiskuvassa näkyvä jo käyttöä nähnyt ensimmäinen Camperini.
Camper on yksinkertaisesti paras vuolija, ja myöskin paras puukko, jota testaajat ovat koskaan kokeilleet. Toki myönnämme, että joskus eteemme voi vielä tulla tämänkin voittaja, mutta emme enää aktiivisesti etsi ”täydellistä puukkoa”, sillä Camper on se!
HUOMAUTUS: Tämän pikkutestin tulos on kahden testaajan mielipiteiden summa, ei absoluuttinen universaali totuus. Jokainen puukon käyttäjä arvostaa ja arvostelee työkalunsa omien kriteeriensä mukaan.
Uusi tuppi viimevuotisen tilalle
Viimeisen vuoden ajan käytöpuukkoni – ja suosikkini – on ollut EnZo Camper 125 D2-teräksisellä terällä. Se on yksi ensimmäisistä viime vuonna puukontekoa aloittaessani tekemiäni puukkoja. Siinä on tumma kahva ilman koristeraitaa, ja tuppi taitaa olla ensimmäinen, johon tein kaksinkertaisen ompeleen.
Ensimmäinen tuppeni kaksoisompeleella. Vuosi oli 2014.Uusi Hikercat.org Knife Holster Mark IB -tuppi.
Päätin tehdä hyvälle puukolle kauniimman ja myös toimivamman tupen. Samalla Hikercat.org Knife Holster Mark I päivittyi B-versioon: ompeleet ovat 4 mm päässä toisistaan, ja myös ompeleiden reiät ovat 4 mm välein. Kummassakin suunnassa vähennystä 1 mm, ja samalla tuppi kapeni 4 mm.
Vanhassa tupessa niitit ja nepparit oli kiinnittänyt suutari, kun taas uusi tuppi on kokonaan minun tekemäni.
EnZo Camper 125 sopii hyvin käteen, ja sen terä on erinomainen vuolija. Puukko oli uudella tupella varustettuna työkaluni kaksipäiväisellä SERE A, osa 1 -eloonjäämiskurssilla.
Vuoden viides puukko
Vuoden viidennen puukon teränä on The TimberWolf Bushcraft Knife, joka on Gary Mills’in suunnittelema ja tekemä. Terä on O1-hiiliterästä, sen paksuus on 4 mm, leveys 30 mm ja teroitetun osan pituus 98 mm. Terän ostin The Bushcraft Storesta.
Kahva on lämpökäsiteltyä visakoivua, ja siinä on mustat vulkaanikuituiset koristeraidat. Kolme messinkinstä Corby-niittiä – taimmaisin on turvanarun holkin tilalla – varmistaa yhdessä kaksikomponenttiepoksiliiman kanssa kahvaposkien kiinnipysymisen.
Tuppi on tietenkin Hikercat.org Knife Holster Mark I, ja tummalla teemalla, Black Edition, eli mustaa argentiinalaista nahkaa reunat mustalla Narvi-värillä värjättyinä, mustaa tiikerilankaa ja Prymin nepparit tummaa antiikkipatinaa.
Nahan, langan, R-renkaan sekä nahkarasvan olen ostanut Brisasta, ja Prym-painonapit sekä -niitit Nimipyyhe.comista.
Puukko painaa n. 210 grammaa, ja tuppi n. 100 grammaa irroitettavan vyölenkin kera.
Puukkotyöpajan sähkötyökalut
Minulla ei ole käytettävissä sisätiloja puuntyöstämiseen, vaan teen sen kaiken rivitaloasuntoni takapihalla. Laitteet ovat harrastelijalaitteita, ja esimerkiksi vannesaha on aivan sieltä vaatimattomimmasta päästä valikoimaa. Yksi syy tähän on tietysti raha, mutta vielä enemmän siihen vaikuttaa paino.
Säilytän koneita pienessä, lämpimässä varastokopperossa, jollainen taloyhtiössä on yksi jokaista asuntoa kohden. Noin kolmen neliömetrin tilassa on haravat, autonrenkaat, talvisin kaasugrilli yms. normaalia tavaraa – ja sinne pitää sitten mahtua nämä koneetkin. Sitten kun alan vaikkapa kahvaa työstämään, kannan varastosta laitteet takapihalleni, ja töiden päätyttyä sitten takaisin. Vannesaha jalustoineen painaa n. 30 kg, ja nauha-/pyöröhiomakone n. 19 kg, ja varastokäytävä on ahdas.
Cotechin nauha- ja pyöröhiomakone on suosikkini. Kone on sangen tukevan oloinen, ja muihin n. 100 euron vastaaviin laitteisiin verrattuna tässä on tehokkaampi moottori, 500 W. Hiomanauha on 100 mm leveä ja 915 mm pitkä, ja sen nopeus on 7 m/s. Hiomalautasen halkaisija on 150 mm, ja nopeus 2850 kierrosta minuutissa.
Hiomakonetta käytän kahvaposkipuiden hiontaan paksuuden suhteen lopulliseen muotoon, ja muuten mahdollisimman lähelle kahvan muotoja. Tiukimpiin kahvan kaareviin muotoihin koneella ei tietenkään pääse käsiksi.
Kirjesin hioma- ja kiillotuskoneella voi erilaisten hiomarullien avulla hioo ahtainmatkin kaarimuodot, ja sillä myös pyöristän kahvaposket lopulliseen muotoon. Ennen tätä konetta tein saman työn dremelhiomakonekopiolla. Viimeistelyhionnan teen käsin.
300-wattinen ja neljä kilogrammaa painava hiomakone on tehty Ruotsissa, sen hinta on noin 120 euroa, ja se käy todella värinättömästi 3000 minuuttikierroksen nopeudella. Vielä kun olisi kunnon työtila, jossa tuon voisi kiinnittää työpöytään kiinni!
Cotechin 10″ vannesaha on aika tehoton peli, mutta kyllä se käsinsahaamisen voittaa. Desert Ironwood, jota yllä halkaistaan, on erittäin tiheää puuta, ja käsinsahaus työlästä. Saha ja jalusta maksavat yhteensä n. 260 euroa.
Vannesahalla myös muotoilen kahvaposket lähelle kahvan muotoja ennen kuin kiinnitän posket terään. Tämä vähentää paljon hiomatyön määrää seuraavissa vaiheissa. Ennen vannesahan ostamista tein tämä lehtisahalla, ja kyllä käsiä särki sahauksen jälkeen!
Porakoneena on lähes 20 vuotta vanha Black & Decker KD150RE, 13 mm istukka ja tehoa 520 wattia. Hyvin toimii edelleenkin. Pylvästelineenä on kohtalaisen hyvä Wolfcraft 5027, jonka hinta on n. 120-135 euroa. Se on tukevaa tekoa, ja sen säätömahdollisuudet ovat hyvät.
Ompelureikien poraaminen tuppeen on aikaavievin työ, mitä teen porakoneella. Corby-niittien kiinnitysreikien poraaminen kahvaposkiin on taas sitten helppo ja nopea askare.
Tuollaisilla laitteilla työstän puukkojen kahvoja ja tuppia. Tänään halkaisin juuri äsken yllä näkyvän Desert Ironwoodin kahdeksi kahvaposkeksi, ja huomenna olisi sitten vuorossa reiät Corby-niiteille, sekä kahvaposkien muotoilu kohtalaisen lähelle lopullisia muotoja ennen niiden kiinnittämistä terään.
Uusi tuppi ystävälleni
Tein viime vuonna metsästystä harrastavalle ystävälleni EnZo Badger 115 D2/Cv -terään perustuvan puukon. Se oli yksi ensimmäisistä tekemistäni puukoista, ja sen kyllä näkee tupesta. Nyt kun taitoni ovat kehittyneet, päätin tehdä uuden tupen; vanha kun on aika rujo.
Badgerin tuppi, yksi ensimmäisistä tekemistäni tupeista.Uusi tuppi Badgeriin. Tupen väri vaihtui samalla mustaksi, sillä en erityisemmin pidä luonnonvärisestä nahasta.Uudessa tupessa irroitettava vyölenkki, ja varmistusremmi kulkee tupen läpi sen alapuolelta: Tuttu Hikercat.org Knife Holster Mark I, siis!Ensimmäisen tupen niitit ja nepparit olivat suutarin kiinnittämiä, kun taas uusi on kokonaan itse tekemäni.
Uuden tupen viimeistely on aivan eri tasolla kuin vanhan, ja tämän jälkeen tekemäni tupet taas tätä parempia. Tekemällä oppii!Hyvä puukko sai vihdoin arvoisensa tupen.
Luettua 101 Erätaitoa -kirja
Pari viikkoa on ollut hiljaiseloa tämän verkkojulkaisun suhteen, sillä työkiireet ennen kesäloman alkua, ja loman alun matka veivät aikani. Nyt toivottavasti juttuja tulee ainakin kerran viikossa.
Ostin ja luin Lars Monsenin 101 erätaitoa – retkeilijän parhaat vinkit -kirjan. Teos on pienikokoinen, mahtuu reisitaskuun, mikä on sekä vahvuus että heikkous.
Taskuun mahtuvan kirjan voi halutessaan ottaa reissuun mukaan, ja lueskella sitä lepohetkinä. Toisaalta kun ohuessa, alle 140-sivuisessa kirjassa on 101 vinkkiä kuvineen, eivät vinkit ole kovin kattavia. Niinpä kirjan kerran luettuaan ei siihen juurikaan keksi syytä palata. Isommista teoksista voi kotona katsoa kattavammat vinkit, ja tämän teoksen vinkit taas eivät ole niin erikoisia, etteikö niitä muistaisi.
Kirjan teksti on sujuvaa, ja kuvia on paljon, mutta kirja antaa yllättävän suuren painotuksen talveen, tuohon vuodenajoisa inhottavimpaa. (Kirjoittajan henkilökohtainen mielipide, ei fakta!)
Arvosana: 2,5/5
Teoksen tiedot: Monsen, Lars (2015): 101 erätaitoa – retkeilijän parhaat vinkit. Karttakeskus, 135 sivua, ISBN13: 9789522663511.
Vuoden neljäs puukko
Vuoden neljännen puukon perustana on Gary Mills’in GM handmade Classic Bushcraft -terä, jonka ostin The Bushcraft Storesta. Se on tehty O1-hiiliteräksestä, ja terän paksuus on 4 mm, leveys 28 mm sekä teroitetun osan pituus vain 97 mm.
Kahva on stabiloitua lahotettua ruskeaa pyökkiä punaisten 1,5 mm leveiden vulkaanikuituisten koristelinjojen kera. Kahvaposkien kiinnipysymisen varmistaa kolme messinkistä Corby-niittiä. Takimmaisin niitti on turvanarun holkin tilalla, sillä en naruista perusta puukoissani.
Hikercat.org Knife Holster Mark I -tuppi takaapäin.
Puukko painaa n. 218 grammaa, ja tuppi 96 grammaa. Tuppi on tehty argentiinalaisesta parkitusta nahasta, joka on upea materiaali. Ompelulanka on 0,8 mm paksuista valkoista synteettistä punottua ja vahattua ns. Tiikerilankaa. Nahkojen reunat ovat värjätty mustalla Narvivärillä, ja näkyvät nahanosat ovat käsitelty tanskalaisella GoldQuality -nahkarasvalla
Nahan, langan, R-renkaan sekä nahkarasvan olen ostanut Brisasta, ja Prym-painonapit sekä -niitit Nimipyyhe.comista.
Hikercat Knife Holster Mark I vyölenkki irroitettuna.
