Kun viime vuonna aloin tehdä puukkoja valmiiden terien ympärille, piti minun suunnitella oma puukontuppimallini. En halunnut kopioida kenenkään toisen mallia, vaan luoda omanlaiseni ja valtalinjasta erottuva, toimiva tuppi.
Lähtöajatuksinani oli, että tuppea tulee paitsi pystyä kantamaan tavalliseen tapaan vyöllä, niin pitää se voida kiinnittää myös kujastokiinnitysjärjestelmiin kuten esimerkiksi MOLLE:en tai PALS:iin. Lisäksi puukon kiinnipysymisen takaamiseksi tupessa tuli olla kahvan ympäri menevä varmistushihna.
Materiaaliksi valitsin nahan, sillä sitä pystyy työstämään yksinkertaisilla – ja siis edullisilla – välineillä. Luonnonmateriaali on myös kaunis sekä miellyttävän tuntuinen. Nahan huonona puolena on toki hidas kuivuminen sen kastuttua, mikä taas edesauttaa korroosiota hiiliteräksisissä terissä.
Haluan käyttää laadukasta nahkaa, ja tupen ala- ja yläosissa käytän argentiinalaista parkittua nahkaa. Niiden välinen nahka on edullisempaa kasviparkittua nahkaa. Tupen liimaan kokoon, ja varmistan kaksoisompelemalla kahteen riviin synteettisellä, punotulla ja ja vahatulla 0,8 mm paksulla ns. tiikerilangalla.
Viime vuonna kiinnitytin nepparit ja niitit suutarilla, mutta tänä vuonna olen kiinnittänyt ne itse. Näin koko tuppi on itse tekemäni, mutta saan myös niitit ja nepparit juuri niihin kohtiin kuin haluan.
Viimevuotisissa tupissa, “prototyypeissä”, oli joitan kohtia, jotka eivät täysin tyydyttäneet minua. Työnjälki, joka oli oli hapuilevaa ja oppimista, ei niinkään haitannut, sillä jälki parani tuppi tupelta. Se, että terä ei pysynyt koko mitaltaan tupessa, vaan pari milliä jäi ulos, ärsytti.
Kelien kylmettyä pohdin asiaa enemmän ja vähemmän tietoisesti, ja keksin ajatuksen, jota kokeilin sitten ilmojen lämmittyä paljain käsin työskentelyn mahdollistavaksi.
Protossa varmistusremmi kiinnittyy tupen alanahan yläpuolelle, mikä pakottaa alanahan vääntymään voimakkaasti tieltä pois, jotta terä solahtaisi tuppeen. Vääntymä ei ole suorakulmainen vaan vino, ja tuo vinous työntää kahvaa ja siten myös terää poispäin.
Ratkaisin tuon ongelman siirtämällä kiinnityksen alanahan alapuolelle; varmisturemmi tulee alta reikien läpi, ja alanahan ei tarvitse vääntyä enää niin paljoa kahvan tieltä. Koko terä pysyy tupessaan!
Vuoden ensimmäisessä tupessa varmisturemmi oli kiinnitetty niitillä, mutta toisesta tupesta lähtien kiinnitys on nepparilla. Jos varmistusremmi sattuisi vahingoittumaan, niin sen voi irroittaa, ja kiinnittää uuden tilalle.
Toinen asia, johon en prototyypeissä ollut tyytyväinen, oli MOLLE/PALS-hihnan ja vyölenkin yhdistelmä. MOLLE/PALS oli sinänsä ok, muta vyölenkki teki kammottavan mutkan johtuen edellä kerrotusta tupen alanahan vääntymisestä kahvan tieltä.
Ratkaisin ongelman erottamalla vyölenkin MOLLE/PALS-hihnasta, ja tekemällä vyölenkistä vieläpä irroitettavan. Tähänkin parannukseen olen erittäin tyytyväinen, ja tunnustan, että idean sain Jacklore-veitsien irroitettavasta, lisävarusteisesta vyölenkistä, jonka olin nähnyt tekijän YouTube-videoilla.
Nahkatyön jälkikin on ajan saatossa parantunut, kuten myös viimeistely. Nyt hion sekä värjään kaikki nahansivut mustalla Narvivärillä, pyrin parhaani mukaan saamaan käsinompelut kulkemaan linjassa ja samassa tahdissa, sekä pyöristän kulmat.
Alusta alkaen olen peittänyt kaikkien niiden niittien ja neppareiden kannat, joita vasten terä voisi hankautua, Gorilla-teipillä. Näin on tehty myös tupen sisällä.
Olen omaleimaiseen ja toimivaan tuppimalliini tyytyväinen, ja niinpä sitä ylpeänä kutsun Hikercat.org Knife Holster Mark I:ksi.
